Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €
Share |

Alpakan hoito ja käsittely  

Alpakat ovat rauhallisia ja hiljaisia eläimiä. Ne ovat onnellisimpia jos niitä on kolme tai useampi,
sillä ne ovat erittäin laumasidonnaisia.
Aitojen ei tarvitse olla hyvin korkeita, vaan alpakat kunnioittavat yleensä normaalia lammasaitaa. Alpakoilla ei ole tarve lähteä pois lauman luota, vaan aidalla pikemminkin pidetään muut eläimet lauman ulkopuolella. Suosittelemme 150 senttistä verkkoaitaa jonka silmäkoko pienenee alas mennessä. Etenkin jos sinulle on tulossa vasoja, on parempi että silmäkoko on pieni etteivät vasat luikahda raoista ja joudu väärälle puolelle aitaa.

Alpakoita ei tarvitse laittaa useinkaan yöksi sisään, mutta jos on kova talvi, kylmää,
sateista ja tuulista on se suositeltavaa. Suomen oloissa alpakka tarvitsee neljäseinäisen suojan. Kesähelteellä alpakan pitäisi myöskin päästä varjoon halutessaan, sekä lentäviä ötököitä karkuun.
Mukavinta alpakalle on elää pihatto olosuhteissa missä ne voivat itse päättää milloin
ovat sisällä ja milloin ulkona. Usein alpakat oleilevat siellä missä niiden ruokaheinätkin
ovat.

Alpakat tykkäävät laiduntamisesta ja keväällä heti kun ensimmäiset paljaat läntit
ilmestyvät maahan, ne yrittävät laiduntaa niissä. Alpakoille olisi erittäin mieluisaa päästä kesäaikaan laitumelle toteuttamaan lajityypillistä laiduntamista mutta ne pitävät myös
puista ja metsiköstä sekä piehtaroimisesta hiekassa tai mudassa sekä köllöttelystä vedessä.

Alpakkaemä kantaa 11 – 11,5 kuukautta ja  synnyttää yhden vasan kerrallaan. Suomen
oloissa synnytykset ajoitetaan usein kesäkauteen jolloin vasojen (joita myöskin kutsutaan nimellä cria) hoitaminen on helpompaa. Vasa syntyy yleensä 6 – 9 kiloisena ja pinkaisee
jaloilleen puolen tunnin sisällä. Alpakkaemät ovat hyviä äitejä ja imettävät crioja melko pitkään.

Usein poikavasat vieroitetaan emästään noin kuuden kuukauden iästä alkaen. Meillä pojat
vieroitetaan hiukan vanhempina perustuen omaan hyvään kokemukseemme. Toki
otamme aina emän kunnon huomioon. Tilallamme pyritään pitämään tyttövasat laumassa,
jos emän kunto on hyvä tai emä vierottaa vasan ajoissa ennen seuraavaa synnytystä.
Vieroitettava vasa tarvitsee aina kaverin ja sitä ei saa vierottaa yksin.
Vasaa ei myöskään tule vieroittaa sen emän viereiseen tarhaan, jossa se kaipaa vain
emäänsä kokoajan vaan vasat olisi hyvä vieroittaa niin ettei kontaktia emään ole.

Emiä ja hyvin nuoria alpakoita voi tarhata samassa tarhassa, mutta orit pidetään aina emistä eri tarhassa. Suositeltavaa on myös että oreja ei tarhata heti emien viereen sillä, eläimillä on suuri vietti jatkaa sukua ja mitellä voimiaan. Orit voivat päätyä emien tarhaan aiheuttaen vahinkoastumisia tai usein tappelevat enemmän näyttääkseen voimiaan emille. Jotkut ruunat pystyvät asumaan emien kanssa samassa tarhassa, mutta se pitää punnita tapauskohtaisesti. 

Alpakat syövät kesäkautena pääosin tuoretta heinää ja ruohoa sekä vähän kuivaheinää
ja vitamiini- ja kivennäispellettiä. Talvella alpakat syövät kuivaheinää tai
säilöntäaineetonta säilöheinää sekä vitamiini- ja kivennäispellettiä. Suikaloitua porkkanaa,
omenaa jne voi myös hyvin antaa niille kun ne siihen totutetaan. Oksat ja männynhavut
ja horsmat ja muut kasvit ovat myös hyvin mieleen sekä kesällä kuivatut kerput
talviaikaan.
Pellettinä suosittelemme kamelideille tarkoitettua ruokaa josta alpakat varmasti
saavat tarvitsemansa kivennäiset ja vitamiinit. D-vitamiinin tarve alpakoilla tulee ottaa huomioon olosuhteissamme, sillä niiden alkuperä on Andien aurinkoisella seudulla.

Alpakat tulee madottaa ja suosittelemme että kakat tutkitettaisiin laboratoriossa säännöllisesti, 
jotta voidaan kartoittaa loistilannetta. Madotetaan sitten tarpeen, eikä vain huvin mukaan. Kaikki madotteet eivät toimi kaikkiin loisiin. Alpakan näytteet tulee tutkia erityisellä menetelmällä, jotta madot näkyisivät näytteessä. Tavallinen testaaminen ei riitä matojen toteamiseksi vaan voit saada vuodesta toiseen erheellisen tuloksen = ei matoja ja tilanne on oikeasti ihan toinen.

Huacayat keritään joka vuosi ja surit vähintään joka toinen vuosi.
Meillä käyvät ammattikeritsijät joka kevät, jotenka kysy ”Kerintäringistä” jos haluat saada eläimesi mukaan kerintärinkiin. Kerinnässä alpakat hampaat lyhennetään tarvittaessa sekä kynnet leikataan. Villat keritään asiallisesti niin että ne on helppo jatkojalostaa. Yhden alpakan kerintä ajallisesti kestää noin 20 minuuttia sisältäen hampaat ja kynnet.

Alpakoiden taluttelu: Alpakka ei missään tapauksessa kärsi jos sitä ei talutella jatkuvasti, mutta jos haluat mahdollisimman helppohoitoisia eläimiä niin luonnollisesti käsittely ja esim taluttelu silloin tällöin edesauttaa asiaa.



alpakan_hoito_web.jpg

 

Villan käsittely

Alpakan villa on kuuluisaa lämpöominaisuuksiltaan ja siitä ettei se kutita.
Aina sillon tällön kuulee ihmisiltä kuitenkin että he hankkivat juuri tästä syystä alpakan villasta
valmistettuja vaatteita ja yllättäen ne kutittavat. Tähän on muutama hyvä syy.
Kaikki alpakan villa ei ole automaattisesti kutittamatonta, jos näin sanotaan niin se ei
ole totta. Kun villan laatuluokka on "baby alpakka", se hyvin harvoin kutittaa, mutta jos
laatu on jotakin muuta, se saattaa hyvinkin kutittaa herkimpiä ihmisiä.
Langan kutittamattomuus on syy miksi tilallamme koemme tärkeäksi analysoida villanlaatua. 
Lähetämme jokaisen alpakan villanäytteen kerinnän jälkeen kerran vuoteen laboratorioon tutkittavaksi, sillä vaiva ja kustannukset siihen ovat mitättömän pienet.
Ennenkuin lähetämme villat kerhäämöön kehrättäviksi, me lajittelemme villat 
niiden ominaisuuksien perusteella, emmekä sekoita esim satulavillaa ja jalkakarvoja
sillä alpakanvilla menettää tärkeän kutittamattoman ominaisuutensa jo helposti jos
karkeat jalkakarvat sekoitetaan arvokkaan satulavillaan.

Jos haluat apuja villojen testaamiseen niin ota yhteyttä, neuvomme mieluusti.


Alpakan villa kasvaa vuodessa 12 - 25 cm. Yhdestä alpakasta saatava villamäärä
on 3 - 5 kg. Kerinnän yhteydessä villa lajitellaan haluttujen laatujen mukaan.
Meidän tilalla villa lajitellaan kolmeen eri laatuluokkaan:

1. Satula, alpakan paras osa josta kehrätään hienoa lankaa. Tästä otetaan kerinnän  
    yhteydessä myöskin villanäyte.
2. Kaula ja takapuoli. Osa näistä villoista lajitellaan satulavillan kanssa samaan jos
    se on riittävän hienoa, puhdasta ja pitkää.
2. Jalkakarvat. Nämä ovat hyvää materiaalia esimerkiksi huovutukseen tai vaikka koiran
    pedin täytteeksi tai linnunpesään.

Keskimääräinen hukkaprosentti alpakan villan käsittelyssä raakavillasta langaksi on noin 20 – 35%

Villankäsittelyyn meillä on muutama hyvä vinkki, jotta saisit maksimaalisen hyödyn villasta:

  • Ihanteellinen kuidun pituus on 7,5 sentistä 15 senttiin mutta lyhyempääkin voi kehrätä
  • Tee itsellesi villanlajittelupöytä jolle levität tasaisesti villan. Lajittelupöydällä villasta poistetaan karkeat karvat, hyvin likaiset karvat ja niin paljon roskista kun mahdollista sekä ns "second cuts" eli tuplaleikkuut joita joskus syntyy kerittäessä.
  • Ravistele villa voimakkaasti jotta hiekka, pienet roskat ja lyhyet villanpätkät putoavat maahan.
  • Jos laitat villan prosessoitavaksi kehräämöön, pakkaa villa aina kehräämön antamien ohjeiden mukaisesti.

Lähettäessäsi raakavillat kehrättäväksi, tarvitsee sinun kertoa minkälaista lankaa niistä haluat. Selvitä siis ennalta kehräämön kanssa esimerkiksi halutun langan paksuus, tuleeko lanka käsinkudottavaksi vai konekudontaan ja koska kehräämöillä on kerintöjen jälkeen melkoinen kiire, kannattaa samalla sopia villasi mahdollisen kehräämisaikataulun.

Muista että mitä huolellisemmin puhdistat villan, sitä enemmän saat lankana takaisin.  

 

skirting.jpg

 villoja_web.jpg        

 

 

 

 

  villanlajittelupöytä eli "scurting table"